ANNA HYVÄN KIERTÄÄ

Poika istui ulkona ja oli lähes epätoivoinen. Hänellä
ei ollut rahaa äidin lahjaan. Siitä lähtien kun isä oli
kuollut, perhe oli kituuttanut äidin apuhoitajan
palkalla, eikä siitä riittänyt paljonkaan taskurahaa.
Siitä huolimatta hänen muut sisaruksensa olivat
saaneet aikaiseksi upeat lahjat hänelle. Mutta hänellä
ei ollut yhtään rahaa. Se ei ollut reilua!

Poika pyyhki kyyneleet silmistään ja käveli kauppa-
kadulle. Upeita näyteikkunoita toisensa jälkeen. Oli
jo pimeää ja poika kääntyi takaisin päin. Samassa
hän huomasi jotain kiiltävää jalkakäytävällä: kolikko!
Poika oli pyörtyä onnesta tämän aarteen löydettyään
ja käveli lähimpään liikkeeseen.

Pojan innostus katosi nopeasti kun myyjät sanoivat,
ettei kolikolla saisi mitään. Lopulta hän meni kukka-
kauppaan. Hän ojensi kolikkonsa ja kysyi saisiko hän
ostettua tällä kolikolla kukan äidilleen joululahjaksi.
Kukkakauppias katsoi poikaa ja tämän kymmenen
sentin kolikkoa. Hän laittoi käden pojan olalle ja
sanoi: ”Odota hetki, katsotaan mitä voin tehdä.”

Pitkältä tuntuvan ajan kuluttua kauppias palasi.
Hänellä oli upea kimppu punaisia ruusuja, jotka oli
sidottu kauniisti hopeisella nauhalla.

Pojan sydän melkein pysähtyi kun kauppias asetteli
kimpun pitkään valkoiseen laatikkoon ja sanoi sitten:
”Se olisi sitten kymmenen senttiä, nuori mies.” Poika
ei ollut uskoa onneaan ja ojensi epäröiden kolikkonsa.
Kauppias vaistosi pojan hämmennyksen ja selitti:
”Sain sattumalta halpoja ruusuja ja ne menisivät pilalle
joulun aikana…” Lopulta poika uskoi, että tämä oli
tosiaankin totta ja otti vastaan laatikon. ”Hyvää joulua,
poika”, kauppias toivotti.

Pojan lähdettyä kauppiaan vaimo tuli takahuoneesta.
”Kenen kanssa sinä puhuit, ja missä on se kimppu,
jonka äsken teit?” Omistaja katsoi pitkään ikkunasta
ja räpytteli kosteutta silmistään. ”Tänä aamuna minulle
tapahtui jotain merkillistä”, mies sanoi. ”Kun olin
avaamassa liikettä, kuulin äänen, joka sanoi, että
minun on laitettava syrjään kaksitoista parasta ruusuani
erikoislahjaa varten. Ihmettelin moista ajatusta, mutta
tein kuitenkin niin. Ja sitten juuri äsken sisään tuli
pieni poika kolikkokädessään ja halusi ostaa kukkia
äidilleen.”

”Kun katsoin poikaa näin itseni monia vuosia sitten”,
kauppias jatkoi. ”Kerran minäkin olin pieni poika,
jolla ei ollut rahaa ostaa äidille lahjaa. Silloin eräs
parrakas mies tuli luokseni ja sanoi haluavansa antaa
minulle kymmenen rahaa äidin lahjaan. Kun tänään
näin sen pojan, tiesin kenen ääni oli puhunut minulle
aamulla. Ja siksi annoin kymmenellä sentillä tusinan
parhaita ruusujani.” 

Minun oli pakko kopsata tämä tarina Positiivarin sivulta kun oli niin koskettava että kyyneleet silmissä luin jutun.